“It’s getting hot in herre…
…so take off all your clothes”, riimitteli Nelly vuonna 2002. Tässä kirjoituksessa ei puhuta huonelämpötilasta, vaan työelämän lämpötilasta, ja joitain olisi hyvä riisua, mutta mitä?
Työterveyslaitos julkaisi marraskuussa 2020 raportin, joka tarjoaa asiantuntijoiden ennustuksia ja skenaarioita 2030 -luvun työelämästä. Mihin olemme menossa ja mikä meitä siellä odottaa?
Tiivistetysti voidaan sanoa, että olemme hukkumassa ympäröivään ärsyke- ja vaadetulvaan. Tästä seuraa mielen yliaktivaatiota, joka pahimmillaan johtaa väsymykseen ja uupumukseen.
Työterveyslaitoksen raportti ohjeistaa meitä “prioirisoimaan ja karsimaan”. Sananparresta tulee mieleen essentialismi. Voimmeko oppia jotain tuosta luopumisen taiteesta?
Mikä johtaa ylikuumentumiseen?
Työolotutkimuksessa 2018 nousi esiin, että palkansaajanaisista kaksi kolmasosaa koki ansiotyön erittäin tärkeäksi elämän sisällöksi, miehistä 61%. Samalla myös vapaa-ajan harrastukset koettiin tärkeinä elämässä. Tämä oli naisten keskuudessa vain vahvistunut. Koti- ja perhe-elämä eivät kuitenkaan olleet menettäneet merkitystään tärkeänä elämän osa-alueena. Raportissa todettiin, että “käytännössä kaikkien elämän tärkeiden osa-alueiden merkitys on vain kasvanut”.
Jos kaikki on tärkeää ja kaikkeen pitää panostaa, seuraa ylikuumentuminen. Työikäisten elämänvalintojen kuvattiin siiloutuvan ja tuottavan toistuvaa elämänalueiden sisäistä ylikuumentumista. Teemme enemmän, meiltä vaaditaan enemmän, ja kaikki on tärkeää. Ei niin yllättäen meillä ei kuitenkaan ole käytössämme enempää aikaa tai resursseja.
“Yhä useammin työntekijän kalenterissa on päällekkäisyyksiä ja elämää leimaa tiukka aikataulutus.”
Ylikuumentumisen seuraukset
Ylikuumentumisen trendi on jo nyt näkyvissä, samoin sitä seuraavat ikävät haittavaikutukset. Ylikuumentuminen on vaikeaa mielelle. Kaiken arvottaminen tärkeäksi paitsi lisää elämän osa-alueiden välistä kitkaa myös psyyken yliaktivaatiota.
Luin hetki sitten mielenterveysperusteisten sairaslomien kasvaneen peräti 43 % vuosien 2016 ja 2019 välillä. Forbesin 2018 tekemässä julkaisussa todettiin 14%:n työikäisistä kokevan ärsyke- ja vaadetulvan niin musertavanä, että se laukaisi depression. Aina hankaluudet eivät eskaloidu sairaslomiksi; Saatamme olla vain väsyneitä. Tietokirjailija Kaisa Jaakkola arvioi 50% työikäisistä kärsivän jatkuvasta väsymyksestä.
Ylikuumentuminen ei siis ole vain jokin ikävä haittailmiö. Sillä on merkittäviä seurauksia siihen, miten jaksamme töissä ja arjessa.
Yksilö - priorisoi ja karsi
Hyvinvointia työstä 2030 -luvulla -raportin viesti yksilöille oli selkeä: priorisoi ja karsi.
“Kasvavien ajankäyttöpaineiden ja rajallisten psyykkisten resurssien näkökulmasta omia päätöksiä olisikin syytä tarkastella enemmän kokonaisuuden valossa ja tietoisesti pohtia omia valintoja esimerkiksi kokonaisajankäytön kannalta.”
Hyvinvointia työelämästä 2030 -raportti.
Priorisoi ja karsi. Ohje on selkeä, ja jopa ärsyttävän yksinkertainen. Miten hienoa olisi, jos voisimme tehdä kaikkea haluamaamme, osallistua, hallita aikaamme ja jaksaa? Sen sijaan meidän tuleekin hyväksyä rajallisuutemme - ihmisyytemme - ja todeta, että emme todella voi tehdä kaikkea. Eikä meidän edes kannata.
Ei mitä, vaan miten
Tekemisestä luopuminen ja kiireestä riisuminen voi tuntua vaikealta, sillä se tarkoittaa kieltäytymistä asioista. Tulisi kyetä lausumaan ystävällisesti “ei”. Se ei ole aina helppoa. Saatamme pelätä aiheuttamaamme pettymystä, epämukavia sosiaalisia tilanteita tai menetettyä mahdollisuutta. Karsiminen voi tuntua myös vaikealta, jos emme tiedä mikä meille on tärkeää. Nykyajassa on paljon mielekästä ja mukavaa tekemistä.
“Mitä tulisi karsia” on kysymys johon voimme vastata vain itse. Sen sijaan kysymykset “miten karsiminen tehdään” tai “miten luopumista harjoitetaan” ovat hieman helpompia. Ne myös johtavat lopulta “mitä” -kysymyksen äärelle.
Greg McKeownin on kirjassaan Essentialism: The Disciplined Pursuit of Less kirjoittanut karsimisesta ja luopumisesta. Teos on kuvaus hänen kurinalaisesta elämäntavastaan tehdä vain kaikkein tärkeimpiä asioita. Ehkäpä liian äärimmäistä monelle meistä, mutta voimme hyödyntää monia hänen ajatuksiaan. Kun mietimme, miten saisimme elämäämme tilaa, miten hillitä ylikuumentumista, meidän kannattaa harjoittaa luopumista.
Valitse. On tärkeää ymmärtää, että voimme itse vaikuttaa meitä ympäröivään ärsyke- ja vaadetulvaan. Meissä elää valinnan kautta mahdollisuus vapauden valtaan. Tärkeää on myös ymmärtää, että valinta lisää hallinnan tunnetta omasta elämästämme.
Hyväksy, että monet asiat ovat turhia. On hyvin vähän tärkeitä asioita ja todella paljon ei niin tärkeitä asioita. Voimme miettiä, mikä meille on merkityksellistä ja keskittyä ainoastaan niihin.
Vaihtokauppa. Voimme kysyä itseltämme, minkä ongelman valitsemme, ja minkä hinnan olemme siitä valmiita maksamaan. Joudumme ahdinkoon, jos kysymme joka tilanteessa “kuinka voisin saada nämä molemmat?”
Vapaus karata. Meidän ei tarvitse olla aina tavoitettavissa, kytkeytyneenä, palveluksessa. Itselleen saa ja tulee ottaa aikaa. Taukoja on tärkeää pitää, jotta on mahdollista palautua, ja tulla takaisin jälleen koottuna itsenään.
Opettele katsomaan mikä on tärkeää juuri nyt, tässä hetkessä. Tämä vaatii harjoitusta, jotta asioiden arvottamista osaa toteuttaa kiireessä. Anna itsellesi aikaa harjoitella.
Leiki. Sisäinen lapsemme on luovuuden ja ilon lähde. Leikki torjuu vieraantuneisuutta ja tuo esiin kätkettyjä lahjoja.
Panosta uneen. Uni on äärimmäisen tärkeä elementti, jotta kykenemme priorisoimaan tiukoissa tilanteissa. Väsyneet aivot ovat helpommin sosiaalisten paineiden, normien ja ulkoisten tekijöiden ohjauksessa.
Valikoi. Meidän on hyvä päättää niistä kriteereistä, jotka ohjaavat valintojamme. Jos olemme miettineet kriteerit valmiiksi, elämämme järjestyy niiden mukaisesti.
Kirkasta. Mikä on se yksi päätös, joka tekee muista päätöksistä helpompia? Esimerkiksi, jos olet valinnut turvaavasi yöunet menemällä nukkumaan joka ilta klo 22, päätös katsotko ilta yhdeksältä kahden tunnin elokuvan on jo tehty.
Uskallus. Meidän kannattaa harjoitella sanaa “ei”, vaikka se johtaisi sosiaalisesti vaikeisiin tilanteisiin. Se on rohkeutta.
Voimme purkaa sitoumuksia. Sen sijaan, että kysyisimme itseltämme “mitä menetän, jos en lähde tähän projektiin?” voimme kysyä “kuinka paljon olen valmis uhraamaan, jos haluankin myöhemmin mukaan tähän projektiin?” Vastaus saattaa yllättää.
Editoi. Pelkistä. Ota pois se mikä ei ole tarpeellista.
Keskity pieniinkin edistysaskeliin. Saamme motivaatiota huomatessamme onnistumisia, jopa niitä pienimpiä.
Keskittyminen. Multitaskaus itsessään ei ole pahin ongelmamme vaan teeskentely, että kykenisimme multifokusoimaan.
Lopuksi
Työelämän ja arkemme ylikuumentuessa meidän on tärkeä osallistua itse vauhdin hiljentämiseen. Onneksi, se on taitolaji, ei sisäsyntyinen ominaisuus. Voimme opetella näkemään mikä on oleellista. Sitä kautta saamme hillittyä ylikuumentumista, saamme riisuttua kiirettä. Sitä kautta saamme rakennettua mielekkäämpää ja kestävämpää elämää.
Viitatut lähteet:
Hyvinvointia työstä 2030-luvulla – Skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä
Greg Mckeown, Essentialism: The Disciplined Pursuit of Less
